DNS vs DNF

Pääsiäislauantain juoksu oli paitsi tunteen voitto järjestä, myös esimerkki suomalaisen ja eteläafrikkalaisen ajattelun erosta.

Yksikään eteläafrikkalainen, jonka kanssa keskustelin aiheesta DNS (did not start) vai DNF (did not finish) ei ollut sitä mieltä, että DNS olisi varteenotettava vaihtoehto. Tottakai sä aloitat, lopetat sitten jos jalka ei kestä. Lääkäri, kiropraktikko ja fysioterapeutti kaikki – hieman eri sanoin – totesivat päätöksen olevan omani ja juoksun ehkä onnistuvan mutta todennäköisesti ei. Juokse jos siltä tuntuu.

Kaikki suomalaiset joiden kanssa asia tuli puheeksi olivat sitä mieltä, että juoksemaan lähtö ei olisi viisasta.

Kaiken takana on maailmojen ennustettavuuden erilaisuus. Siinä missä suomalainen ajattelee seuraavaa kuukautta, ensi vuotta ja eläkeikää, ajattelee eteläafrikkalainen tätä päivää. Koska huomisesta ei tiedä, on paras tehdä sitä mitä haluaa ja pystyy juuri nyt. Kärsitään sitten myöhemmin jos niikseen tulee ja ainahan voi lopettaa jos siltä tuntuu. Pitkän tähtäimen kympin tyttö vs. kutosen hetkessä elävä sähläripoika.

Juoksu oli siis lauantaina. Vielä torstaina alkuillasta oli DNS johdossa, mutta myöhään torstai-iltana DNF-vaihtoehto vei voiton. Perjantaina hain juoksunumeron, maailman rumimman kuosia papan kalsarit olevan t-paidan, ja puputin pastaa. Joka onneksi pysyi sisällä – on/off vatsatauti kun ei ole vielä löytänyt pysyvää off-tilaa. Juoksukilometrejä taskussa oli helmikuun loppupuolen jälkeen yhteensä n. 35, suurin osa niistä muori köpöttelee -vauhdilla.

Aamusella klo 5:30 auton nokka suuntasi kohti lähtöaluetta, jonne teipatuin pohkein ja umpeenmuurautuneen vasemman silmän kanssa (elämän ensimmäinen silmätulehdus, tottakai) lähdin ajatuksella askel kerrallaan ja jospa vaikka viiteen kilometriin pääsisi.

Jännä fiilis juosta tiedostaen, että jokainen askel saattaa olla viimeinen. Nyt kun tietää miltä lihaksen repeäminen tuntuu, tietää että matka loppuu siihen paikkaan.

Askeleita juoksun aikana kertyi puhelimen mukaan 69967. Sillä viiden kilometrin jälkeen tuli puolimaraton ja sitten oltiinkin lähes maratonin mitassa ja sitten ei enää voinut lopettaa…

Maalilinja ylittyi huimat yhdeksän minuuttia ennen cut off -aikaa (7 tuntia). Maalialueelta tuli pikalähtö netittömään autiomaahan “mökkeilemään”, joten virallisia tuloksia kävin kuikuilemassa vasta paria päivää myöhemmin.

Ja mitäs sieltä löytyikään. DNS. Ehkä olinkin nähnyt vain 56 kilometrin mittaisen unen?

Eteläafrikkalainen tekninen ongelma, joka jälleen kerran johti ylimääräiseen säätöön. Sillä vaikka ensireaktio oli mitä väliä, onhan se moisesta suorituksesta kiva saada ihan virallinenkin todistusaineisto kaiken kansan nähtäville. Sitten aikanaan. Joka eteläafrikkalaisittain voi olla nyt tai ei koskaan tai mitä vain siltä väliltä…

Nyt on pohje soosina ja pää pilvissä. Huikea päivä! Muutenkin loman jälkeen Etelä-Afrikka näyttää paljon valoisammalta paikalta. Ulkoilmaihmiselle maailman paras matkailumaa. Autoreissusta Tankwan autiomaan ukkosmyrskyihin ja Matroosbergin vuorille voi jossain vaiheessa lukea sieltä toisesta blogista – jonne tulee myös salonkikelpoisempi juttu Two Oceans maratonista sekä juoksijan että kannustajan silmin. Kuvien kera.

[se näistä juoksujutuista]

Kivaa kevättä Suomeen täältä helteisestä syksystä.

 

4 thoughts on “DNS vs DNF

  1. Heh, ihmeellisesti täälläkin elämä ja asuinmaa tuntuvat näyttävän juuri nyt pitkästä aikaa jotenkin parempia puoliaan, vaikken olekaan käynyt missään enkä todellakaan juossut maratonia. Että vähän samoissa mennään vissiin taaskin.

    On pitänyt käydä kiittämässä sua sarjavinkistä. Olen vähän kerrallaan katsellut Grace and Frankieta ja kiva on tosiaan. Sopivan kevyt muttei liian kuitenkaan. Ja sopii tällaiselle vähän vanhemmalle täti-ihmiselle 🙂

    Toivottavasti hyvä mieli jatkuu ja pohje pian tokenee.

    1. Kiva kuulla että valoa näkyy sielläkin. Pikkaisen tänään tosin taas pinna kiristyi, niinkin arkisesta syystä kuin lapsen koulu termin aloitukseen liittyvästä lippulappurumbasta.

      Grace ja Frankie on mun fiiliksenkohotussarja – juuri kuten osuvasti totesit: kevyt muttei liian. Keski-ikäinen täti-ihminen saa tuntea itsenä nuoreksi, jolla on vielä paaaljon elämänkäänteitä edessä 🙂

      Hyvän mielen jatkoja myös sinne pohjoisempaan.

  2. Pitkän tähtäimen kympin tyttö hurraa!!!!! Ja muistaa taas pari päivää DNF asenteen – tekisi hyvää parille muullekin täällä päin. Kuvia (sekä juoksusta että reissuista) odotellessa😊

    1. Kiitos hurrauksista! Tästä suorituksesta olen itsekin aika ylpeä. DNF asenteessa on paljon hyvää, mutta joskus pala DNS asennetta helpottaisi arkea kummasti. Jos mä voisin olla DNF ja kaikki muut olisi DNS 🙂 Tasapainoinen kohtuus ja kultainen keskitie olisi ehkä jonkunlainen onnela?

Sana vapaa, kommentit ja kysymykset ilahduttavat aina.