Juupas eipäs

HEI ME MUUTETAAN SUOMEEN

Sitä on nyt erilaisilla intensiteeteillä veivattu neljä vuotta. Jep. Melkein alusta lähtien. Aktiivisesti 1,5 vuotta. Järki (Suomeen!) on jo pitkään puhunut toista kieltä kuin tunne (ei Suomeen!). Noin kuukausi takaperin se sitten vihdoin lopullisesti päätettiin: kamat kassiin ja tyypit Suomeen.

Itse en koskaan ole ollut mikään materiaan kiintyjä. Ihmisiäkin elämässä on tullut ja mennyt sen verran, että tiedän niiden joiden on tarkoitus pysyä, pysyvän. Oli etäisyys iso tai pieni. Paikkoja maailmassa on niin paljon, että uteliaana harvoin palaan samaan kahdesti.

Kapkaupunkiin olen kiintynyt. Paljon. Sen pintapuoliseen kauneuteen ja sisäiseen rosoisuuteen. Epävarmuuteen ja ennustamattomuuteen. Huumavaan henkisen vapauden tunteeseen, suurkaupungin ääniin ja Pöytävuoren polkuihin. Yhdeksän kuukauden kesään, talvimyrskyihin ja kaakkoistuuliin. Ihmisten uskomattomiin elämäntarinoihin, käsittämättömään resilienssiin ja optimismiin. Kykyyn iloita pienestä ja olla kyynistymättä suurista.

Helsinkiin paluuseen liittyvä jännitysmomentti on selkeästi Kapkaupunkiin muuttoa pienempi. Onneksi sellainen silti on: missähän sitä asuisi, mistähän sen työpaikan löytää, mihinkähän kouluun lapsi päätyy, millaisen fillarin hankkisi. Samaan aikaan kutkuttaa ja kauhistuttaa aloittaa alusta. Yli nelikymppisenä!

Ensin kuitenkin hoidetaan Kapkaupunki ja Etelä-Afrikka pakettiin. Työt mallilleen. Firmaan paikallinen vetäjä. Lapsen koulujakso loppuun. Läksiäiset. Toiset. Kolmannet. Tavaroiden lahjoittaminen ja myyminen. Paperiasioiden hoito. Autoreissu Etelä-Afrikassa paikkoihin, jotka ovat jääneet koluamatta: Sunshine Coast, Durban ja Blyde River Canyon. Vaellus Fish River Canyonilla Namibiassa.

Helsinkiin landaamme kera matkalaukkujen heinäkuun lopulla. Koti Kapkaupungissa muuttuu lomakämpäksi [jos 1kk+ vuokraus kiinnostaa, ota yhteyttä] ja työreissujen majapaikaksi.

Suomeen tuomme mukanamme spontaaniutta ja rentoa asennetta. Enemmän elämää ja vähemmän suorittamista. Meidän perhe ei enää täytä kalentereita kuukausi tai edes viikkotolkulla etukäteen kivoistakaan kissanristiäisistä, vaan tekee ja toimii fiilispohjalta. Saattaapa yksi jos toinenkin saada viestiä tuutteko tänään syömään tai lähdettekö nyt Seurasaareen. Lauantaiaamuisin klo 8 jatkamme parkrun-hengessä juoksemista Töölönlahdella. Kelissä kuin kelissä.

BLOGIN JATKO

Blogin suomenkielinen tarina päättyy tähän. Se muuttuu englanninkieliseksi ja Etelä-Afrikkaan jääville ystäville ja lapsen kavereille suunnatuksi.

Millaista on arki Suomessa? Miten kovaääninen täällä supersuosittu afrikkalaissuomalainen poika hiljaisten ja kalpeiden ihmisten Suomeen sopeutuu? Millaista on käytäntö täälläkin niin kuuluisassa suomalaisessa koulusysteemissä? Kuollaanko me marraskuussa pimeään?

Aihe, jonka osalta toivon kirjoitusten jäävän vähiin, on rasismi. Mutta siitäkin kirjoitan jos (kun…) sitä kohdalle tulee. Tavoitteena mahdollisimman korkea kiihkottomuusaste.

Youtube-sukupolven lapsi pääsee vloggaamaan, itse viihtynen jatkossakin kuvien ja tekstien parissa.

Kapkaupunki kiittää, kumartaa ja hiljenee. Haikein mutta ennen kaikkea kiitollisin mielin.

 

20 thoughts on “Juupas eipäs

  1. Tervetuloa! Miten olisi suomalais-eteläafrikkalaiset lenkki-sauna braait (kirjoitusasu ei ehkä ihan oikein😂) – ex-tempore tietenkin?

    1. Kiitos. Monet saunabraait! Paitsi että jos minä pääsen päättämään, sauna ei sisälly neliöihin (“haaveilee keskusta-asumisesta”). Eikä auto. Eikä parveke. Fillarilla (jes!!!) Espoo-ekskursiolle 🙂

    1. Kiitos. Siihen, että Helsingin ja seikkailun saan samaan ajatukseen, mennee vielä hetki 🙂 Helpompaa arkea, vapautta ja itsenäisyyttä lapselle, sekä “uutta” noin ylipäänsä sen sijaan odotan/odotamme innolla jo nyt.

  2. Oho, tämä tuli mulle ihan yllätyksenä! Teitä ei siis voikaan tästä eteenpäin treffata Kapkaupungissa… Mutta ehkä sen sijaan Suomessa? Täällä ollaan juuri nyt itsekin. Huomaan, että olen entisestäni etääntynyt täkäläisestä menosta ja tunnen itseni vieläkin ensimmäisen lomaviikon jälkeen aika ulkopuoliseksi. En osaa kuvitella miltä täällä tuntuisi asua. Mutta meille muutto Suomeen ei toisaalta olekaan erityisen varteenotettava vaihtoehto, vaikka silloin tällöin itsekin sitä pyöritellään mielessä.

    Onnea muuttoon ja uusiin kuvioihin! Toivottavasti ainakin blogikulmilla vielä törmäillään tästäkin eteenpäin.

    Ps. Tuokaa oikein kovasti tänne sitä ex tempore -menoa mukana ja levittäkää laajemmaltikin ympäristöönne! Sille olisi näin omasta näkökulmastani täällä kovasti tilausta. Kiitos jo etukäteen 🙂

    1. Kyllä meitä Kapkaupungissa tapaa jos reissunsa sopivasti ajoittaa. Ainakin jouluisin ja pääsiäisin. Suomessa sitten muina aikoina, olisi kyllä kiva treffata ja blogisi lukemista ehdottomasti jatkan. Ehkäpä jatkossa aktiivisemmin Afrikka-kaipuissa keskusteluun osallistuen?

      Suomessa asuminen tuntuu edelleen lievästi sanottuna haastavalta, mutta tavoitteena on toteuttaa “Life is 10% what happens to you and 90% how you react to it” -filosofiaa. Ilman lasta suunta olisi todennäköisesti joku ihan muu, mutta tällä riskittömällä vaihtoehdolla nyt mennään. Puolipositiivisin fiiliksin.

      Ex-kontrollifriikin voi olla liian helppo solahtaa takaisin kaiken läpäisevään suorittamismoodiin, mutta tahtotila rennomman otteen osalta on kova. Tippuvat sitten matkasta ne, jotka sitä eivät kestä. Parhaassa tapauksessa tilalle tai rinnalle tulee uusia 🙂

  3. Jeeee, tervetuloa ja ex tempore kutsuja odotellen 😂 Katsotaan miten hyvin niihin pystytään vastamaan…

    1. Kiitos, kutsuja tulee. Tammikuun sadekävelylle lähtö oli sulta yllättävän spontaani veto, niitä lisää jatkossa 🙂

  4. Meillä iloitaan teidän paluumuutosta, Rebe on ihan täpinöissään ajatuksesta! Samalla voi kyllä todeta että kyllä täällä suunnalla hyvin ääntä kestetään😉

    1. Mekin iloitaan siitä, että päästään taas monien ihanien kaukana olleiden ihmisten lähelle. Tuodaan tuota meidän volaa sitten teille vertaisäänihoitoon… ja yritetään löytää sille joku lauluun tai näyttelemiseen liittyvä viiteryhmä, jossa kantavasta ja loputtomasta äänestä on hyötyä…

  5. Ihana saada teidät Pohjois-Eurooppaan! Lontooseenkin saa tulla alle päivän varoitusajalla. Mulla jäi se Kapkaupungin keikka no 2 nyt tekemättä…. Pojat täällä tuulettaa!

    1. Joo Suomen plussa pussinperäisyydestä huolimatta on se, että etäisyydet pienenevät. Lontoon läheisyys piristää meidän Suomeen muuton osalta vähän alavireistä jäppistä kummasti. Varsinkin kun paras (täkäläinen) kaveri viettää lomat UK:ssa. Tuplailo!

  6. Hei! Voi, minun tulee ikävä tätä suomenkielistä tarinointia Etelä-Afrikasta, mutta aikansa kutakin. Suomeen muutto on varmasti hyvä päätös tässä vaiheessa. Siellä on paljon hyvää! Muun muassa juuri nuo pienet etäisyydet ja mahdollisuus matkustella vähän helpommin (halvemmalla ja nopeammin). Itse taas kaipaan Suomesta aina läheisiä ja rakkaita ihmisiä. Lopultakin ihmiset ovat tärkeämpiä minulle kuin vaikkapa ilmasto. Käyn sitten lukemassa, mitä englanniksi Suomesta kerrotte.

    1. Onnekseni sinä jatkat tarinointia lähes naapurista. Ja tiedänpä yhden Suomesta Etelä-Afrikkaan pian (syyskuussa) muuttavan kirjoittamisesta tykkäävän tyypin, jonka veikkaisin aloittavan oman blogin. Jos näin, jaan tiedot.

  7. Mä jaan jännityksellä seuraamaan, mekin on veivattu sitä.Suomeen muuttoa niiiiin kauan jo. Nyt oli hyvin vähällä ettei suunta ollut sama ja ainakin just (vaikka täällä ihan viihdynkin) väittäisin et parin vuoden päästä seurataan perästä. Tsemppiä!!

    1. Sellainen vahva mutu on, että kaikki kahden suomivanhemman lapsiperheet kuuluvat veivaajiin. Toivotaan, että mun raportointi pysyy sen verran plussan puolella, ettei teidän suunnitelmia kaada. Mutta onhan se hyvin mielenkiintoista, että ulkosuomalaisten vallitsevana näkemyksenä meidän (ja muiden) pamuun on “tsemppi”. Kokemuksia Eritreaan, omalla tavallaan kivalta siellä(kin) näyttää!

  8. Haha, en tarkoittanut tsempillä sitä että siellä olis jotenkin kamalaa, vaab että tsemppiä muuttoon (se kun on karseeta aina…). Mä näen Suomeen muuton ehkä turhankin ruusuisesti, mutta ehkä se johtuu tästä Afrikan kiertämisestä 🙂

    1. Haha, teillä onkin kunnioitettavan mittava Afrikka-putki takana. Mä olen muuttorumban suhteen selkeästi optimisti, koska tavaraa ei juurikaan liiku (ei mitään konttihässäköintiä) ja täkäläiseen byrokratiaan ja kaiken läpäisevään sekoiluun tottuneelle Suomi-byrokratia kuulostaa laineiden liplatukselta.

  9. Voi että, lempeitä uusia tuulia! Itse olen nyt taas kesän vietossa Suomessa ja on jotenkin niin kovin vieraantuntut olo. Ja ikävä sinne uuteen ‘kotimaahan’. Voi olla että taas ensi vuonna Suomi tuntuu tutummalta, mutta nyt ei ‘kotiutuminen’ onnistu millään. Onneksi kesä on kuitenkin kivaa aikaa.

    Odotan kyllä jatkossa mielenkiinnolla teidän fiiliksiä Suomesta, vaikka sitten englanniksi.

    Kaikkea hyvää!

    1. Kiitos! Uskon ja toivon positiivisen asenteen sekä uusien juttujen kantavan “shokin” yli. Vieraantunut olo – kuin katselisi itseään ja menoa ulkopuolelta – on aina ollut tuttu tunne Suomen visiittien aikana. Ja onneksi loppukesäkin on kivaa aikaa (fillarointi ja iltalenkit, jee!), lähtö täältä talvesta kelien puolesta on vähemmän vaikea. Lisäplussa Suomessa tosiaan on myös se, että reissut muualle kuin Afrikkaan (ja Suomeen) palautuvat elämään. Samuilla nähdään…?

      Kivaa kesää teille, blogisi pysyy lukulistalla jatkossakin.

Comments & questions